Retki röllimaan metsään

Jo vuosia sitten, kun olimme hiihtolomailemassa Paljakassa, suunnittelimme retkeä Röllimetsään, jossa tosiaan Rölli ja Metsänhenki -elokuva oli kuvattu elokuvatuottajien Röhrin ja Matilan toimesta. Allu Tuppurainen oli näyttelijäkollegoineen vierailemassa ja olisi kiva vielä saada heiltä muistoihin muutamia juttuja, miten tuohon Paljakan metsään juuri päädyttiin ja mitä kommelluksia mahdollisesti kuvauksien aikana vuonna 2001 tapahtui?

Röllimaan pienoiskylä löytyy Paljakkatalon yläkerrasta.

No, toki silloin vuonna 2003 helmikuussa veljeni tyttö ja poikani Valeri lähtivät rohkeina kenkäilemään, mutta illan pimetessä röllimetsä jäi näkemättä.

Nyt 14 v. jälkeenpäin, useat paikkakuntalaiset ihmettelivät innostustani tätä paikkaa kohtaan tai vähättelivät sen nähtävyyttä. Onneksi työpaikallani oli yksi yhtä innokas Rölli-fani, joten niinhän me sitten päätettiin vaan toteuttaa ja sovimme treffit Paljakkaan hotellille. Hyvät ohjeet saimme oppaalta omaltani (Aittolan Eräpalvelut), joka oli hyvissä ajoin Röllimaa Oy:n omistajan kanssa puhunut tästä paikasta.

img_2399

Kuljimme askel askeleelta, lähemmäksi sitä maisemaa, joka mielikuvituksissamme ja ajatuksissamme oli. Mitä lähemmäksi oletettua pakkaa saavuimme, sitä sadunomaisemmaksi luonto muuttui. Huurteinen metsä muuttui lumisemmaksi ja aivan erinlaiseksi kuin lähtöpaikalla olevat puut. Aikaa vierähti pelkästään kuvien ottamisen ja eväiden syömisten kanssa sekä ihaillessamme aivan mahtavaa luontoa.

Saavuimme lähemmäs sadunomaista maisemaa. Maisemaa, missä peikot ja metsäkeijut asuvat sulassa sovussa keskenään. Perille saavuttuamme, kuulimme kuin metsä aisti meidät. Kuvissa aivan selvästi metsänvartijat ottivat meidät avosylin vastaan, tervehtien. Olimme niin kuin kuninkaalliset tervetulleita upeaan linnaan, jossa juhlat olivat juuri alkaneet.

img_2457

Puut notkuivat lumenpeitosta ja se äärettömän mahtava näky, joka silmiemme kautta kulkeutui mielimme ja ajatuksiimme, oli nyt edessämme. Viesti rauhallisuudesta voimaannutti jokaisen solun, jota aikaisemmin aina kuvien kautta sai mieltää. Kuvien kautta ei välity sitä fiilistä, jonka näkee aidosti oikeassa ympäristössä ihan omilla silmillään.

Seura oli aivan upeata. Kiitos Eijalle, joka oli kuin sadun metsänneito. Kulkiessamme eteenpäin, puutkin kumarsivat meitä.

Mainokset

Pirunkirkolle kelkalla ja lumikengillä

Pirunkirkko sijaitsee Puolangan kunnan Paljakan alueella. Paljakka on matkailijoille varmaan tuttu paikka, joka on myös kunnan yksi parhaimmista ja rauhallisimmista luonnon mukaisista alueista. Turisteja talviaikaan paljon, mutta eri vuodenaikoina kuulemma kaivataisiin lisää. Kuitenkin kohtuudella turisteja voisi alueen yrittäjien näkökulmasta toivoa lisää, mutta tosiaan kohtuudella, sillä muuten tuo luonnonmukaisuus ja rauhallisuus -elementtinä kärsii. Ehkä siinä olisi tulevaisuuden kehittämisen kohtaaminen tai markkinapaikka ”luonnon kosketus lähellä sinua”.

Paljakka, on varmaan kaikille tuttu laskettelukeskuksesta tai moottorikelkailuista, mutta varsinaisena ympärivuotisena lomakeskuksena vielä tuntematon valtakunnallisesti. Keskuksesta on teetetty suunnitelma, josta loppuraportti on nähtävillä Puolangan kunnan sivuilla. Selaillessani läpi raporttia, mietin myös samoja asioita, että alue kaipaa todella uutta, strategista ja selkeän johdonmukaista uusiutumista.

Lainattua loppuraportista:

Yrittäjät vastaavat toimintakonseptista, joka mahdollistaa uusien yritysten sijoittumisen alueelle”

”Alueelle tarvitaan lisää ohjelma – ja tapahtumapalveluja erityisesti lapsiperheille ympäri vuoden. Lapsiperheet tulee myös huomioida aktiviteettitarjonnan kehittämisessä.”

”Paljakalle ei kaivata ”erikoisuuksia”, vaan olemassa olevien vetovoimatekijöiden vahvistamista ja tuotteistamista. Vetovoimatekijät liittyvät luonnon kokemisen tuotteistamiseen, luontomatkailun roolin vahvistamiseen (samat palvelut talvella hiihtäjille kuin kesällä luontomatkailijoille) sekä aktiviteetteihin. Tärkeimmät aktiviteetit ovat talvella murtomaahiihto, laskettelu ja moottorikelkkailu ja kesällä patikointi, kalastus ja mönkijäsafarit. Aktiviteetteihin on tarvetta kehittää elämyksiä ja ohjelmapalveluita. Aktiviteettitarjontaa on myös mahdollista alueella lisätä (mm. melonta, koskikalastus).”

”Tarvetta on myös saada tehtyä pieniä konkreettisia toimenpiteitä alueen kuntoon saamiseksi: reitistöjen kunnostusten lisäksi huomiota vaativat opasteet, istutukset, raivaukset ja huoltomaalaukset. Kunnostamisella viestitetään että aluetta kehitetään ja palveluista ja ympäristöstä pidetään huolta.”

Puolangalla tulee vahvistaa keskustan ja Paljakan yrittäjien yhteyttä sekä saada kuntalaiset löytämään Paljakan ja sen tarjoamat palvelut uudestaan.”

Toimenpide-ehdotuksena myös: ”Yhteistyön vahvistaminen (alueen sisällä, Paljakka-Ukkohalla, yrittäjien ja kunnan kesken) – Säännölliset tapaamiset.”

Niin, näiden asioiden myötä olisi hyvä saada avoimuutta Puolangan ja Matkailupalvelua tuottavan tahon kanssa, jotta kehitys olisi kaikille yrittäjille tai yritystoimintaa alueelle miettivien kanssa toimiva. Tapahtumat näkyisivät Puolangan sivuilla ja linkit sivuilla olisivat paikkanssa pitäviä. Myös vuorovaikutteisuus kunnan sivuilta puuttuu? Miten olisi linkki kunnanjohtajan blogiin tms. Niin, ja sitten tuosta kehittämissuunnitelmasta, että puolankalaiset itse löytäisivät Paljakan? Sisäisen markkinoinnin ja informaation kehittäminen, sitähän sen pitää olla. Löytääkö ulkopuolisetkaan, jos ”yrityksen työntekijät” itsekään eivät ”löydä” palveluja.

Ei pitänyt ihan mennä tekstissä tuohon ”poliittiseen” suuntaan, mutta …

Matkalle lähdettiin la 21.1. moottikelkkailen. Moottorivälineellä tuo hiljaisuus on kyllä kaukana, mutta matkaa Hotel Paljakasta noin 9-10 km ja kyllä liian pitkä lumikenkäillen, kun pakkastakin oli yli -15 astetta. Joten paikallisen Mikko-moottorikelkkailiijan toimesta tai kutsusta siis matkaan lähdettin mukavasti istuen kelkkakärryssä. Olisi kyllä pitänyt olla oikeanmukainen kameravarustus, sillä aurinko oli tullut jo aamusta asti taivaalle valaisemaan upeaa maisemaa. Kännykameralla kuitenkin oli pärjättävä. Ehkä sitten keväämmällä uudestaan ja oikeat kuvausvarusteet mukana silloin. Kelkan perässä kulkivat tarinaa kirjoittavan lisäksi lumikenkävarusteet.

kelkkaperakarry
Kelkka ja sen reki

Pirunkirkon kääntö- tai parkkipaikalla opasteet monipuoliset, mutta Paljakka? Missä Paljakan viitoitus km-määrineen? Ehkä en huomannut tai myrsky oli tehnyt viitoitukselle tepposet.

Lumikenkäillen siis tästä eteenpäin ja viitoituksen mukaan 0,3 km/suunta. Nopeasti kypärä pois ja lumikengät jalkaan sekä sauvat mukaan. Aittolan isäntä oli kyllä osannut ostaa ammattilaisena oppaana todella hyvät lumikengät, jotka eivät olleet kuulemma ihan halvimmasta päästä, mutta lumessa helppo kenkäillä, kun ei uppoa askel liian syvälle.

kelkkailija

Luonnon muovaama suojelumetsä on sammaleisen peittämä ja todella vanha. Monet kääpälajit ja pahkat ovat upeasti esillä taiteellisen kauniissa luonnossa.

20170121_135609
Metsää Pirunkirkon lähellä (Talvi 2017)

 

20170121_134734
Luonnon muovaamaa

Lumessa tarvotun ajan jälkeen saavuimme paikkaan, joka oli korkea. Päättelimme sen olevan Pirunkirkon jyrkänne. Tässä jonkinlaiset opasteet välivaiheessa olisivat tärkeä, varsinkin talvella tarpoessa. Myös sitten korkeimmalla jyrkänteen kohdalla. Toki, kun lähdimme kiertämään jyrkänteen kautta, niin opasteet toista kautta olisivat varmaan ohjeistettu paremmin. Molempien reittien kyltitys olisi tärkeätä.

Pirunkirkko on paikka kalliorotkossa. Rotkon pohjalta, Louhenjoelta jyrkänteen korkeimmalle reunamalle on jonkun tietolähteen mukaan yli 20 m. Kyllähän se näytti siltä, sillä jyrkänteen reunalta oli hurja pudotus ja sinne tultaessa mietin turvallisuussuunnitelman sisältöä tuleville retkille.

pirunkirkko

pirunkirkko2

Matka takaisin Pirunkirkolta oli hiukan helpompi tallattujen lumikenkäpolkujen kautta. Opasteita edelleen miettien.

Mitä muuta näimme matkalla? Ilveksen – ja metsäjäniksen jälkiä, ja varmaan muitakin metsän eläimiä, jos olisimme tehneet retkeä pidemmän ajan.

Mielestäni tässä on opaspalvelujen käyttö erittäin merkityksellistä ja tärkeätä, jotta turvalliseesti pääsee katsomaan paikkaa. Yksin tai muuten epäröivänä kannattaa ottaa Aittolan isäntään yhteyttä. Tarinoitakin erilaisia on paikasta, joita voisi kuunnella samalla tarpoen/kävellen.

Paljakassa lumikenkäilemässä

snowshoeingmika
Kuva: Mika oppaana Paljakassa
img_2266
Kuva: Paljakan hiihto- ja lumikenkäreitin opasteet

Puolangan Paljakan vaarat ovat lumiset ja kenkäily uskomattoman mukavaa sekä haastavaa. Kenkäilyä voi tehdä monenlaisilla reiteillä, mutta tärkeätä on oppaan tuki, joka tietää paikkojen tai reittien vaativuustasot.

Lenkin jälkeen on mukava nauttia nuotiomakkarat ja kuumat mehut & kahvit kodassa.